Sep 28, 2016

What a stressful day

Mikä on lentokoneella matkustavan yksi pahimmista painajaisista? Se, että ruumaan mennyt matkalaukku katoaa. Se tunne kun lentokone on laskeutunut lomakohteeseen, lämpöasteet näyttää lähes kolmeakymmentä ja et malta odottaa, että pääset purkamaan laukut ja vaihtamaan päälle jotain kevyempää. Odottelet matkalaukkuasi baggage claimillä, matkalaukut vaan pyörii hihnalla, muut ottavat omansa ja lähtevät, ihmiset vähenee ympärillä ja sun matkalaukkua ei näy vieläkään missään ja alat pikku hiljaa hermostumaan. 
image
En oo ikinä aikaisemmin ollut tilanteessa, jossa mun tai jonkun tutun matkalaukku olisi kadonnut lentomatkan aikana. Ja muutenkin kun kyseessä oli vain kolmen tunnin suora lento ja lentoyhtiö oli suht luotettava Finnair, niin ajatus siitä, että matkalaukku katoaisi kuulosti jopa vähän hassulta. Aluksi vähän kyllä nauratti ja ekat fiilikset olikin, että "ei tää voi olla totta", niin mun tuuria. Kävin infotiskillä kertomassa tilanteesta, että mun matkalaukkua ei näy eikä kuulu missään, annoin kaikki tietoni heille passin numeroista matkalaukun yksityiskohtiin ja sieltä sain vastaukseksi, että "valitettavasti meillä ei ole mitään tietoa sun matkalaukusta, mutta me soitetaan sitten jos jotain kuuluu." JOS. Jos jotain kuuluu. Noi sanat kuultuani aloin miettimään niitä kaikkia lempparivaatteita, kenkiä ja tavaroita, jotka mä olin harkiten pakannut matkalaukkuuni edellisenä iltana, mukaan lukien kamerani. Siinä tilanteessa olisin voinut romahtaa lentokentän lattialle. Silloin ärsytti niin paljon.

Kuusi päivää soittelemista lentokentälle, englanninkielentaidottomien ihmisten kanssa kommunikointia (tai lähinnä sen yrittämistä) puhelimitse, järkyttävä puhelin lasku, turhautumista, odottelua, stressaamista, kymmenien sähköposti viestien jälkeen vihdoin ja viimein sain mun matkalaukun takaisin kotiovelle tuotuna. Voin sanoa, että se helpottuneisuuden tunne oli maailman paras kaiken yllämainitun jälkeen. Ja onnekseni kaikki matkalaukussa ollut sisältö oli tallessa ja kamerakin oli säilynyt ehjänä!

Matkalaukkurumban lisäksi, samaisena aamuna mun oli tarkoituksena ottaa taksi meiltä kotoa linja-autoasemalle kun aamu kolmen aikoihin ei kulje julkinen liikenne, eikä se ison matkalaukun kanssa muutenkaan houkuttelisi. No soitin taksin hyvissä ajoin, mutta taksilla kesti naurettavan kauan tulla ja kun se vihdoin ajoi meidän kotipihaan, istuin takapenkille ja sanoin, että "nyt olis kuusi minuuttia aikaa ehtiä linja-autoasemalle (melkein 8 kilometrin matka) tai muuten myöhästyn lentokentälle menevästä bussista. No kuinkas kävikään, että vaikka taksikuski ajoi jonkin verran yli rajotusten niin se bussi missä mun piti olla kyydissä ajoi meitä vastaan... Onneksi kuitenkin 20 minuutin päästä edellisestä lähti toinen bussi kentälle ja kerkesin siihen ja pääsin ajoissa Helsinki-Vantaan lentokentälle.
image
Joka tapauksessa pääsin turvallisesti perille, mun serkku oli mua asemalla vastassa parin kuukauden ikäisen vauvansa kanssa, pääsin heti syömään ihanaa ruokaa ja hetkeksi unohtamaan kaiken aikaisemmin tapahtuneen. Olin herännyt aamulla tai oikeastaan aamuyöstä jo 02:50 ja olin ihan älyttömän uupunut päivän tapahtumista, perillä nukahdin puoli vahingossa ja heräsin viisi tuntia myöhemmin suoraan päivällispöytään erittäin hämmentyneenä, hajuakaan kellonajoista. Haluan kiittää serkkuani, joka parhaansa mukaan piti huolta siitä, että mulla oli mahdollisimman hyvä olla with or without mun matkalaukkua. ♥ 

No comments:

Post a Comment