Mar 21, 2016

#australianfloorball

Pari kuukautta mun Australiaan saapumisen jälkeen havahduin neljättä Nutella paahtoleipää samalta istumalta syödessä, että ei tästä tuu mitään. Huomasin pikkuhiljaa itsekin, että tässähän näitä "au pair kiloja" alkaa kerääntyä. Näytin niin erilaiselta. En pitänyt enää siitä miltä näytin kun katsoin peiliin. Ennen en yhtään välittänyt mitä pistin milloinkin suuhuni ja pysyin suunnilleen saman kokoisena ja painoisena. Se johtui kyllä luultavasti siitä, että mä myös treenasin useita kertoja viikossa. Mä tykkään ruuasta, mutta haluan silti pysyä "hyvässä kunnossa". Tajusin, että se ei tule Nutella leipää mussuttaessa onnistumaan. Mutta hyvästä ruuasta ja herkuista silloin tällöin ja ehkä vähän useamminkin mä en halunnut luopua. 

Ennen kuin saavuin Australiaan elokuun alussa ajattelin, että ostan salikortin jollekkin läheiselle salille tai alan käymään joogassa. Sisimässäni kuitenkin tiesin, että musta ei salilla kävijäksi ole ja joogaan en haluaisi mennä yksin. Muutenki jooga ja salilla käynti on vähän semmosta "yksinurheilua" ja melkein 10 vuotta joukkuelajeja harrastaneena tuntui vieraalta urheilla yksin. Lenkkeily tietenkin erikseen. Rakastan käydä lenkillä yksin ja mielummin juoksen kuulokkeet korvilla yksikseni kuin jonkun muun kanssa samalla puhuessa. 

IMG_1122

Muistan vielä sen päivän kun näppäilin Googleen "floorball Sydney". Muistan vieläkin sen ihmetyksen tunteen kun tajusin, että Australiassakin pelataan salibandyä. Ensimmäisenä hakutuloksissa näkyi "Bondi Raptors". Klikkasin sitä, selailin hetken ja rohkenin "ihan vaan läpällä" laittamaan sähköpostia jollekkin josta en tiennyt muuta kuin nimen. Ja saman viikon sunnuntaina mun normaali aussielämä muuttui kertaheitolla. Hyvään suuntaan tietenkin! Parin sähköpostiviestin jälkeen löysin itseni takaisin salibandykentiltä muutaman kuukauden tauon jälkeen maila toisessa kädessä ja salibandypallo mailan toisessa päässä. Tuntui pitkästä aikaa hyvältä. Tuntui hyvältä olla takaisin semmoisen harrastuksen parissa, josta tykkää. Siltikään en oo päivääkään katunut salibandyn lopettamista Suomessa. Vaikka väkisinkin on ikävä joukkuekavereita, pitkiä pelimatkoja ja pelibusseissa syötyjä kanapastoja. Salibandyn lopettaminen Suomessa tuntui silloin ja tuntuu vieläkin oikealta päätökseltä etenkin mun selän kannalta (joka itseasiassa voi jo paljon paremmin!)

Salibandyä Australiassa ehtisin pelaamaan parin kuukauden verran naisten sarjassa sekä sekasarjassa (= naiset ja miehet pelaa samassa joukkueessa). Pelasin yhteensä reilu 13 peliä, joista hävittiin vain 3 peliä ja loput voitettiin. Pelattiin myös yksi turnaus alkukaudesta, josta lähdettiin mäkkäriin kautta kultamitalit kaulassa kotiin päin. Meidän jengi on ihan huippu. Ja vaikka me ei joka peliä voitettaisikaan niin ryhmähenki ja ne ihmiset keihin aina törmää sählyhalleilla on ihan sairaan mukavia. Heti ekoista sählyreeneistä lähtien mut otettiin hyvin joukkueeseen mukaan ja ihan kuin olisin tuntenut ne joukkuelaiset jo monta monta vuotta! Ja muutenkin se fiilis on ihan parasta kun saa aamulla laittaa peliasun päälle, pakata kassit ja lähteä pelireissulle sählymaila kädessä. Pelipäivät on parasta. Ja muutenkin se fiilis! 4 kuukauden jälkeen mun aussijoukkueesta on tullut enemmän kuin pelkästään joukkue, sählykaudesta Australiassa on tullut elinikäinen muisto ja joukkuekavereista elinikäisiä ystäviä. ♥

Näyttökuva 2015-10-21 kello 15.49.07

Kun saavuin takaisin Ausseista Suomeen helmikuun puolessa välissä, suuntasin samalla viikolla Tampereelle katsomaan mun parhaan ystävän liigapeliä Tampereelle ja siitä asti on sählykentille palaaminen kutkutellut mielessä. Pari viikkoa sitten aloitin käymään treeneissä pari kolme kertaa viikossa ja viime perjantaina ostin lisenssin ja lauantaina ja sunnuntaina pääsin pelaamaan virallisia pelejä melkein yli vuoden tauon jälkeen. Kädet tärisi ihan älyttömästi ja jännitys oli sairaan korkealla, salibandyä mä kummiskin olin vaan pelaamassa. :D Silti nautin täysillä siitä fiiliksestä kun sain pelata. Valitettavasti kuitenkin vaikka pelattiin superhyvin ja oltaisiin ansaittu paikka jatkopeleissä, meidän kausi päättyi tähän. En voisi kuitenkaan olla yhtään iloisempi, että sain pelata mun viimeiset juniorisarjan pelit tämän joukkueen kanssa!!!!!!

Before I came to Australia, I thought about getting a gym membership or start taking yoga classes but after been doing team sports for almost over 10 years it felt weird going to exercise by myself. Except for jogging, that I enjoy more doing it alone, listening to music than chatting with a friend and running at the same time. 

I still remember the day when I typed "floorball Sydney" on the Google just out of curiosity. And I still remember how surprised I was when I found out that they do play floorball in Australia too haha! So I decide to contact one of the teams that came up on the Google search and the Sunday of the same week I found myself having a floorball stick on my hand and ready to play floorball again. It felt so good being back on the field after a long time. It felt good doing something that you really enjoy to do. Even though I don't regret quitting playing floorball in Finland. Although I still miss my teammates, long game trips and yummy food we ate on the way. Quitting playing floorball in Finland felt like a good decision and it still does especially because of my back injury I had 1,5 years ago. 

I played floorball in Australia for couple months in the women's league and in the mixed comps. After about 13 games, 3 losses and 10 wins plus a tournament won in the beginning of the season. I just think that my team is so awesome. Not only because we have played pretty good this season and won many games, but because of the people on my team and just the feeling. From practice number one I felt myself welcomed to the team and I felt that I had knew these people for years and years! Joining the Bondi team was one of the best decisions I made during my stay in Australia and it made my 6 months stay even better. Couldn't be happier! My aussie floorball team has become more than just a team for me, it has become a lifetime memory and I have made some lifetime friends. Thank you Bondi girls (and guys) and other floorball mates, love u all! ♥ And hopefully I'll see some of you in Prague in August... ;-)

12804870_458175784380185_7804358054496117221_n

3 comments:

  1. Mahtavaa, että löysit vanhan harrastuksen uudestaan! Tää postaus oli jotenkin tosi kivaa luettavaa ja jäi tosi hyvä mieli :)


    ♥ Vilhelmiina Lyydia

    http://vilhelmiinalyydiaa.blogspot.fi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana kuulla, että tykkäsit!! Kiitos :-)

      Delete
  2. Hei tosi kiva postaus ja kiva, kun löysit rakkaan harrastuksen uudestaan! Mäkin oon pelannu salibandyä joku viis vuotta, mutta lopetin kun lähdin vaihtoon. Välillä tekee kyllä mieli aloittaa uudestaan ja on ikävä niitä pelimatkoja ja varsinkin niitä itse pelejä! Salibandy oli kyllä vaan jotain niin superia... :-)

    http://olderthanyesterday.blogspot.fi/

    ReplyDelete