Mar 29, 2016

4 day weekend

Muistakaa käydä kysymässä kysymyspostausta varten kysymyksiä täällä !!! 

Täytyy sanoa, että neljän päivän viikonloppu eli pääsiäisloma ei olisi voinut osua parempaan kohtaan. Siitä asti kun aloitin mun työt oon ollut ihan älyttömän väsynyt. Väsymyksestä huolimatta oon jaksanut käydä treeneissä, pelaamassa, katsomassa milloin mitäkin salibandy pelejä ja viettänyt aikaa kavereiden kanssa. Välillä kyllä töiden jälkeen oon vaan kertakaikkiaan ollut niin väsynyt, että oon vaan suoraan kaatunut sängylle ja ollut tekemättä yhtään mitään enää loppu päivänä. 

image
1 Siskoselfie ♥ 2 Kattoikkuna goals

Niinkuin kaikki lomat ja viikonloput sujahtavat ohi aina tosi nopeasti, eikä tämäkään loma ollut poikkeus. Torstaina olin ihan normisti töissä 0700-1530, töiden jälkeen menin suoraan kotiin ja kuuden aikoihin kävin treeneissä. Loppuilta meni laiskotellen Netflixin ääressä. 

Perjantaina tuntui niin niin hyvältä nukkua aamulla pitkään aamu kuuden herätyksien sijasta. Söin rauhassa aamupalaa, musiikkia, blogien lueskelua, töidenhakemista, koulujuttuja... Viiden jälkeen vaihdoin vaatteet, otin kaverin kyytiin ja lähdin katsomaan Tepsin peliä, joissa on varsinkin näin play-offien aikaan ihan jäätävä fiilis katsomossa asti! Lauantai päivä sujui myöskin salibandyn parissa, katsomon puolelta taas kannustaen Tepsiä voittoon. Pelin jälkeen menin vielä Turkuun yhdelle kaverille, jossa katsottiin The Notebook leffa ja valvottiin yömyöhään. 

image
1 Tepsi voittoon! 2 Töitä töitä töitä...

Sunnuntaina makoilin kotona melkein iltaan asti seuraten pelejä netistä ja myöhemmin käytiin isän ja pikkusiskon kanssa ruokakaupassa. Illemmalla lähdin vielä Ainon kanssa ajelemaan ympäri Turkua kun ei muutakaan tekemistä keksitty. Iltaan mukaan mahtui myös auton työntämistä bensan loppuessa..... :D 

Maanantaina päätettiin aika extempore lähteä mun kaverin Elisan kanssa Helsinkiin autolla katsomaan jälleen kerran Tepsin peliä, mutta valitettavasti Tepsi hävisi, roadtrip reissu oli kuitenkin onnistunut ja naurua riitti, vaikka aluksi vähän jännitti kun olin jonkun toisen auton ratin takana kuin oman, mutta onneksi auto, minä ja Elisa selvittiin ilman kolhuja!

image
1 Koirafiltteri Snapchatissä, muistakaa seurata mua nimimerkillä: vviolaa 2 Virpojien tuomia pajunoksia 

Mar 27, 2016

Q&A

Q&A
Mulle on tullut lähiaikoina ihan yllättävän paljon kysymyksiä sosiaalisessa mediassa (sähköposti, snapchat, blogi, ask.fm, ...... ) liittyen mun omaan elämään, au pairiuuteen, Australiaan, tulevaisuuden suunnitelmiin, blogiin ja kaikkeen siltä väliltä. Edellisestä kysymys-vastaus postauksesta on kulunut jo kolme vuotta (??!!?) niin nyt on jo viimeistään aika uudelle kysymypostaukselle. Idea on kaikille varmaan aika selvä, mutta selvennykseksi vielä: saatte siis kysellä multa ihan mitä vaan kysymyksiä maan ja taivaan väliltä (hyvän maun rajoissa tietenkin), joihin mä sitten vastailen täällä blogin puolella. Mitään takarajaa en kysymyksien lähettämiselle laita, julkaisen vastauspostauksen sitten kun kysymyksiä on tullut tarpeeksi. Vastaukset tulee luultavasti ihan tavalliseen tapaan kirjoitetun postauksen muodossa tai sitten jos saan jonkun kaverin mukaan niin ne saattaa tulla jopa videolla... :-) Eli nyt kysymyksiä tulemaan!!!!

I have got surprisingly many questions in social media about my own life, au pairing, Australia, my future plans, blogging and everything in between those. It's been a while (3 years?!?!) since I last had a Q&A on my blog so now I thought could be a high time for a new one! So.... For clarification, now you can ask me any questions that you have in mind! The answers will probably be published as a written blogpost or maybe in a video.... :-) Bring on the questions!!!!




Mar 21, 2016

#australianfloorball

Pari kuukautta mun Australiaan saapumisen jälkeen havahduin neljättä Nutella paahtoleipää samalta istumalta syödessä, että ei tästä tuu mitään. Huomasin pikkuhiljaa itsekin, että tässähän näitä "au pair kiloja" alkaa kerääntyä. Näytin niin erilaiselta. En pitänyt enää siitä miltä näytin kun katsoin peiliin. Ennen en yhtään välittänyt mitä pistin milloinkin suuhuni ja pysyin suunnilleen saman kokoisena ja painoisena. Se johtui kyllä luultavasti siitä, että mä myös treenasin useita kertoja viikossa. Mä tykkään ruuasta, mutta haluan silti pysyä "hyvässä kunnossa". Tajusin, että se ei tule Nutella leipää mussuttaessa onnistumaan. Mutta hyvästä ruuasta ja herkuista silloin tällöin ja ehkä vähän useamminkin mä en halunnut luopua. 

Ennen kuin saavuin Australiaan elokuun alussa ajattelin, että ostan salikortin jollekkin läheiselle salille tai alan käymään joogassa. Sisimässäni kuitenkin tiesin, että musta ei salilla kävijäksi ole ja joogaan en haluaisi mennä yksin. Muutenki jooga ja salilla käynti on vähän semmosta "yksinurheilua" ja melkein 10 vuotta joukkuelajeja harrastaneena tuntui vieraalta urheilla yksin. Lenkkeily tietenkin erikseen. Rakastan käydä lenkillä yksin ja mielummin juoksen kuulokkeet korvilla yksikseni kuin jonkun muun kanssa samalla puhuessa. 

IMG_1122

Muistan vielä sen päivän kun näppäilin Googleen "floorball Sydney". Muistan vieläkin sen ihmetyksen tunteen kun tajusin, että Australiassakin pelataan salibandyä. Ensimmäisenä hakutuloksissa näkyi "Bondi Raptors". Klikkasin sitä, selailin hetken ja rohkenin "ihan vaan läpällä" laittamaan sähköpostia jollekkin josta en tiennyt muuta kuin nimen. Ja saman viikon sunnuntaina mun normaali aussielämä muuttui kertaheitolla. Hyvään suuntaan tietenkin! Parin sähköpostiviestin jälkeen löysin itseni takaisin salibandykentiltä muutaman kuukauden tauon jälkeen maila toisessa kädessä ja salibandypallo mailan toisessa päässä. Tuntui pitkästä aikaa hyvältä. Tuntui hyvältä olla takaisin semmoisen harrastuksen parissa, josta tykkää. Siltikään en oo päivääkään katunut salibandyn lopettamista Suomessa. Vaikka väkisinkin on ikävä joukkuekavereita, pitkiä pelimatkoja ja pelibusseissa syötyjä kanapastoja. Salibandyn lopettaminen Suomessa tuntui silloin ja tuntuu vieläkin oikealta päätökseltä etenkin mun selän kannalta (joka itseasiassa voi jo paljon paremmin!)

Salibandyä Australiassa ehtisin pelaamaan parin kuukauden verran naisten sarjassa sekä sekasarjassa (= naiset ja miehet pelaa samassa joukkueessa). Pelasin yhteensä reilu 13 peliä, joista hävittiin vain 3 peliä ja loput voitettiin. Pelattiin myös yksi turnaus alkukaudesta, josta lähdettiin mäkkäriin kautta kultamitalit kaulassa kotiin päin. Meidän jengi on ihan huippu. Ja vaikka me ei joka peliä voitettaisikaan niin ryhmähenki ja ne ihmiset keihin aina törmää sählyhalleilla on ihan sairaan mukavia. Heti ekoista sählyreeneistä lähtien mut otettiin hyvin joukkueeseen mukaan ja ihan kuin olisin tuntenut ne joukkuelaiset jo monta monta vuotta! Ja muutenkin se fiilis on ihan parasta kun saa aamulla laittaa peliasun päälle, pakata kassit ja lähteä pelireissulle sählymaila kädessä. Pelipäivät on parasta. Ja muutenkin se fiilis! 4 kuukauden jälkeen mun aussijoukkueesta on tullut enemmän kuin pelkästään joukkue, sählykaudesta Australiassa on tullut elinikäinen muisto ja joukkuekavereista elinikäisiä ystäviä. ♥

Näyttökuva 2015-10-21 kello 15.49.07

Kun saavuin takaisin Ausseista Suomeen helmikuun puolessa välissä, suuntasin samalla viikolla Tampereelle katsomaan mun parhaan ystävän liigapeliä Tampereelle ja siitä asti on sählykentille palaaminen kutkutellut mielessä. Pari viikkoa sitten aloitin käymään treeneissä pari kolme kertaa viikossa ja viime perjantaina ostin lisenssin ja lauantaina ja sunnuntaina pääsin pelaamaan virallisia pelejä melkein yli vuoden tauon jälkeen. Kädet tärisi ihan älyttömästi ja jännitys oli sairaan korkealla, salibandyä mä kummiskin olin vaan pelaamassa. :D Silti nautin täysillä siitä fiiliksestä kun sain pelata. Valitettavasti kuitenkin vaikka pelattiin superhyvin ja oltaisiin ansaittu paikka jatkopeleissä, meidän kausi päättyi tähän. En voisi kuitenkaan olla yhtään iloisempi, että sain pelata mun viimeiset juniorisarjan pelit tämän joukkueen kanssa!!!!!!

Before I came to Australia, I thought about getting a gym membership or start taking yoga classes but after been doing team sports for almost over 10 years it felt weird going to exercise by myself. Except for jogging, that I enjoy more doing it alone, listening to music than chatting with a friend and running at the same time. 

I still remember the day when I typed "floorball Sydney" on the Google just out of curiosity. And I still remember how surprised I was when I found out that they do play floorball in Australia too haha! So I decide to contact one of the teams that came up on the Google search and the Sunday of the same week I found myself having a floorball stick on my hand and ready to play floorball again. It felt so good being back on the field after a long time. It felt good doing something that you really enjoy to do. Even though I don't regret quitting playing floorball in Finland. Although I still miss my teammates, long game trips and yummy food we ate on the way. Quitting playing floorball in Finland felt like a good decision and it still does especially because of my back injury I had 1,5 years ago. 

I played floorball in Australia for couple months in the women's league and in the mixed comps. After about 13 games, 3 losses and 10 wins plus a tournament won in the beginning of the season. I just think that my team is so awesome. Not only because we have played pretty good this season and won many games, but because of the people on my team and just the feeling. From practice number one I felt myself welcomed to the team and I felt that I had knew these people for years and years! Joining the Bondi team was one of the best decisions I made during my stay in Australia and it made my 6 months stay even better. Couldn't be happier! My aussie floorball team has become more than just a team for me, it has become a lifetime memory and I have made some lifetime friends. Thank you Bondi girls (and guys) and other floorball mates, love u all! ♥ And hopefully I'll see some of you in Prague in August... ;-)

12804870_458175784380185_7804358054496117221_n

Mar 14, 2016

Down by the farm - video

Down by the farm blogpost click!

I want to thank my aussie hostfamily for giving me the opportunity to experience the real australian country life. No internet / wifi connection, apple trees, the quietness, the peace, forests and never ending roads everywhere, wild kangaroos on the backyard, wine tastings, watching the stars before midnight, long car rides, beautiful nature, ..... Why would I ask more?!!???!?

Mar 6, 2016

All good

Ulkona on älyttömän kylmä (ainakin mun mielestä). Makaronilaatikko on parasta ruokaa. Kuuma kaakao ja karjalanpiirakat maistuvat paremmalta kuin ennen. Omaan sänkyyn käpertyminen pitkän päivän jälkeen Netflixin kera. Ihanaa olla kotona. 

Kuluneisiin viikkoihin on kuulunut vanhojentansseja, paljon kavereita, Turku-Tukholma-Turku risteily, Evelinan keikka ja Turun yöelämän tsekkaus kahteenkin otteeseen, serkkujen näkemistä, parit salibandypelit, päiväreissu Tampereelle ja muutamat työhaastattelut. Työhaastatteluista sen verran että ensimmäinen haastattelu oli tämän viikon maanantaina, joka meni tosi hyvin ja tiistaina alkoikin sitten työt. Työt on siis alkanut ja täytyy sanoa, että aamuherätykset ennen kello kuutta ja 8h työpäivät tuntuvat ainakin näin alkuun tosi rankoilta, mutta kai näihinkin sitten tottuu..... On kyllä kiva päästä jonkinnäköiseen rytmiin takaisin ettei päivät sujahda ohi nukkuen puoleen päivään asti ja ihmetellen, että mihin se päivä oikein kului.

Paljon on kaverit, oma perhe, tutut ja muut kyselleet, että mitä seuraavaksi. Mitkä on mun suunnitelmat mun tulevaisuuden kannalta? Opiskelemaan? Töihin? Mitä? Minne? Stressaavaa pelkästään tulevaisuuden ajatteleminenkin, mutta tällä hetkellä mulla on aika selkeät kuviot, että minne aion hakea, mitä alaa ja mihin kaupunkiin, missä järjestyksessä ja niin edes päin. Yhteishakuhan alkaa muutaman viikon päästä ja esivalintatehtäviä pitäisi alkaa miettimään ja luonnostelemaan. Jännäää. Olis niin kiva päästä tänä vuonna opiskelemaan jonnekin ja saada vähän elämää eteenpäin. Pidetään peukkuja pystyssä...

IMG_4181 IMG_4149 IMG_4137 IMG_4151