Feb 16, 2016

I'm coming home

0 days to go...

Yllä oleva biisi on muutamaan kertaan kuluneen kuuden kuukauden aikana pyörinyt mielessä. Pari  kertaa se on tuonutkin kyyneleet silmiin koti-ikävän iskiessä. Muistan kun kymmenen vuotias pikkusiskoni lähetti mulle viestin pari päivää mun lähdön jälkeen, linkkasi tämän biisin ja kirjoitti "tuu jo takas ♥". Väkisinkin siinä itku tuli. Ikävä on kova, mutta kohta (noin 28 tunnin päästä) nähdään taas!

Tänään tulee täyteen 200 päivää Australiassa. 200 päivää siitä kun hyvästelin isin ja äitin Helsinki-Vantaan lentokentälle. 200 päivää siitä kun matkustin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin lentokoneessa. 200 päivää siitä kun en tiennyt mihin oon matkalla ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

200 päivää siitä kun tein yhden elämäni parhaista päätöksistä.

Muistan kun ensimmäinen hostperheeni laittoi mulle viestiä muutaman Skypettelyn ja sähköpostin jälkeen ja sanoi haluavansa minut heidän seuraavaksi au pairiksi. Siinä vaiheessa en oikeasti tiennyt mitä ajatella, tai no ainoa asia mikä pyöri silloin mielessä oli ,että "oonko mä oikeasti lähdössä Australiaan??!?!?!?!?). Tasan 21 päivää tosta istuin Finnairin koneessa kyyneleet silmissä ajatellen että mitä hittoa mä oon tekemässä.

Ensimmäiset kaksi kuukautta Australiassa oli mulle kaikista vaikeimpia. Joudun vaihtamaan hostperhettä kissa-allergian takia, kävin läpi kaksi aika isoa "tapaturmaa", stressasin uuden perheen löytämisestä ja sitä jos se uusi perhe ei olekaan kiva ja ajattelin paljon kotiinpalaamista. Itkin melkein joka ilta. Se oli tosi vaikeeta. Mutta mä selvisin. Löysin uuden mahtavan hostperheen, aloitin salibandyn pelaamisen australialaisessa joukkueessa, sain uusia kavereita, rikoin omia rajojani, näin paljon uutta, nautin elämästä. Ja mikä tärkeintä, olin enemmän oma itseni.

Nykyisellä hostperheelläni on ollut aika suuri vaikutus siihen millainen ihminen mä olen nyt. Hyvällä tavalla tietenkin. En parempaa hostperhettä olisi voinut edes toivoa. Useimmiten jos mun on täytynyt päättää, että meenkö ulos kavereiden kanssa vai vietänkö Netflix and pizza-iltaa hostperheen kanssa niin oon melkeinpä aina valinnut ton jälkimmäisen vaihtoehdon. :D Suoraan sanottuna nykyinen hostperheeni on ihan valehtelematta paras mitä olisin ikinä voinut edes toivoa. Olen niin onnellinen, että sain suurimman osan Australiassa olleesta ajasta viettää ja jakaa juuri tämän perheen kanssa. Ollaan jo suunniteltu, että parin vuoden kuluttua, kun / jos saan opiskelut hoidettua alta pois niin palaan Australiaan moikkaamaan hostperhettäni ja kavereitani. En malta odottaa, että pääsen näihin maisemiin ja fiiliksiin takaisin...!

Nyt kuitenkin on aika palata kotiin velvollisuuksien pariin (aka työpaikan hakeminen ja yhteishaku......) ja vaikka kotiin palaaminen ja Australian taakse jättäminen tuntuu nyt ainakin ihan tosi haikealta ja surulliselta, oonhan mä asunut täällä jo yli puoli vuotta!! Silti odotan innolla, että pääsen iki omaan kotiin, näen mun perheen ja kaverit pitkän ajan jälkeen. Heihei lämpimät ilmat, aussi-ihmiset -ja kulttuuri, grilliruoka, aurinko, big city life ja tervetuloa kylmyys, sadekelit ja Suomi-elämä! Odotan innolla!

3 comments:

  1. Eikä, toi biisi on kans saanu ittelleni niiiin monet kerrat kyyneleet silmiin! Ihanaa suomeen paluuta! Itsellä loppuu kanssa aupparoinnit mutta reppureissaus alkaa, cant waitt :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kiitos. :-) Nauti reppureissailusta!!!!

      Delete
  2. Voi että oot kyllä ollut rohkea kun uskalsit lähteä!! Nää sun postaukset aiheesta on tosi mielenkiintosia lukea kun itsekin oon au pairiksi lähtöä pyöritellyt mielessä..:)
    Ja aivan ihanan hyväntuulinen toi sun profiilikuva tuolla reunassa!:)

    suvimyllymaki.blogspot.fi

    ReplyDelete